Naturalismi

Naturalistinen moraaliteoria perustuu luontoon, ja sen mukaan ihmisen moraali perustuu ihmisen psyykkiseen rakenteeseen, joka on evoluution myötä kehittynyt. Moraalittomuus on naturalismin mukaan psyykkistä sairautta tai sosiaalinen häiriö. Tässä blogissa arvioin naturalismia moraaliteoriana viidellä kriteerillä.

Teoria on mielestäni monin paikoin helposti ymmärrettävissä. Kaikki ihmiset ovat päivittäisessä tekemisessä luonnon kanssa jossain määrin. Ihmiset tietävät ihmiskehon toiminnan olevan osa luontoa, joten myöskin moraalin tuleminen luonnosta ei voi olla mielestäni vaikeasti ymmärrettävää. Ainoastaan teorian ristiriitaisuuden puolesta teoria voi olle epäymmärrettävä.

Teorian mukaan moraalia vastaan toimiminen on luontoa vastaan toimimista, ja moraalittomuus on psyykkistä saurautta. Miten kuitenkaan toiminta, jonka suorittaa ihminen joka on lähtöisin luonnosta, ja kehittynyt evoluution mukana, voi olla luontoa vastaan toimimista? Naturalistiselta pohjalta ajatellessa, tullaan helposti tulokseen että kaikki olemassaoleva on luonnollista ja osa luontoa, sillä asia joka on olemassa, ei voi olla luonnoton. Tällöin mikään asia, mistä puhumme ei voi olla olematonta eli luonnotonta. Tyhjä/tyhjiö ei ole olematonta ja luonnotonta, sillä meillä on käsitys tyhjästä/tyhjiöstä, jolloin meille on olemassa jokin asia tai paikka nimeltä tyhjä/tyhjiö. Näillä aatteilla voidaan myös kyseenalaistaa naturalismin mukainen psyykkinen sairaus ja luontoa vastaan toimiminen. Olemassaoleva toiminta ei voi olla luonnotonta tai luontoa vastaan toimimista, sillä se on täysin luonnollista toimintaa, ajatellen siis että kaikki olemassaoleva on luonnollista.

Teorian mukaan hyvät teot nousevat ihmisten tarpeiden pohjalta. Teot edistävät elämää ja tyydyttävät tarpeita. Ristiriitoja ei naturalismin mukaan synny, jos ihminen ottaa rationaalisessa harkinnassa huomioon sen, että muita ihmisiä on myös olemassa, joilla on myös tarpeita. Naturalismi ei kuitenkaan tee selväksi, että kuinka paljon ihminen puoltaa omaa etuaan harkinnassa. Naturalismin mukaan siis ihminen luonnostaan harkitsee muiden etua, mutta omien etujen puoltaminen suhteessa muiden etuihin ei ole normi, joten muiden huomioonottaminen on kyseenalaista. Onko se todellista huomioonottamista, jos hyvä teko tehdään pelkästään oman edun saavuttamiseksi? Naturalismin mukaan eri yhteisöissä voivat olla hieman toisistaan poikkeavat moraalit, mutta niillä on myös paljon samojakin piireitä. Moraalin alkuperä taas perustuu ihmisten tiettyihin biologisiin ja sosialisiin tarpeisiin. Kuitenkaan naturalismi ei tee selväksi biologisten ja sosialististen tarpeiden keskenäistä suhdetta. Kummat tarpeet painavat enemmän tilanteissa joissai on sekä biologisia, että sosialisia tarpeita? Naturalismi ei myöskään tuo esille yhteisöiden sisällä olevien yksilöiden moraalinäkemyksien eroja, jolloin erot eivät voi johtua elinympäristöstä tai ympäröivistä ihmisistä (mille todennäköisesti miete "eri yhteisöissä voi olla erilaisia moraalinäkemyksiä" perustuu.)

Teorian syvällisyyttä voidaan kyseenalaistaa sillä perustein, että Naturalismin mukaan moraalin tarkoitus on tarpeitamme tyydyttämällä edistää elämää. Esimerkiksi antaa ruokaa köyhälle, jolla ei olisi itse varaa ruokaan, jolloin kuolisi ilman annettavaa ruokaa. Tällöin moraali itsessään olisi pinnallisempaa, turhempaa ja satunnaista, sillä se olisi vain pieni osa yhtä kokonaisuutta, ja toimii perusteinaan pelkästään elämän edistäminen. Moraali itse on sivuseikka, ja luonto on se tärkein asia. Tässä tilanteessa luonto voisi korvata moraalin jollain toisella asialla, mikä edisää elämää. Esimerkiksi kehittäisi ihmisiä evoluution mukana tiettyyn suuntaan, että ihminen saisi välttämättömät tarpeet (ruoka, juoma) tyydytettyä, mutta jättäisi ahneuden, toisten tappamisen ja vihan vähemmälle. Tällöin edelleen luonto toimisi, ja luonnolla olisi "välikäsi" joka edistäisi elämää, mutta moraalia ei tarvittaisi. Se, että moraalia ei tarvita, mutta se on silti olemassa, tekee moraalista satunnaista ja turhaa. Näillä perusteilla voidaan myös teorian rikastavuutta kyseenailaistaa. Eihän Naturalistinen moraaliteoria voi olla rikastavaa, jos moraali on itsessään tarpeeton ja turha.

Naturalistisesta teoriasta voidaan kuitenkin löytää puolia, jotka aluksi voivat näyttää rikastavilta. Naturalismin mukaan olemme osa yhtä isoa kokonaisuutta (luontoa) ja luonto toimisi kaiken keskipisteenä. Se tuo taas itse luonnosta todella mahtavan ja ison kuvan ihmisten keskuuteen, jota voisi ajatella ihmisten elämän rikastuttamisena. Kuitenkaan tämä ei voi oikeasti rikastuttaa ihmisten käsityksiä, sillä enemmän ajateltuaan, he tajuaisivat Naturalistisen moraaliteorian pitävän moraalia turhana ja tarpeettomana (perusteltu 6 riviä ylempänä).

Viimeinen kriteereistä, joita käytän, on kokonaisvaltaisuus. Naturalistinen moraaliteoria mielestäni on muutoin kokonaisvaltainen, mutta se jättää yhden mielestäni oleellisen asian huomioimatta. Hyvät teot perusteellaan teorian mukaan sillä, että ihminen ottaa rationaalisessa harkinnassa huomioon sen, että muita ihmisiä on myös olemassa. Ihmisen oman edun puoltamiseen kuitenkaan Naturalismi ei ota kantaa ollenkaan.

Naturalismi on mielestäni liian ristiriitainen ollakseen hyvä moraaliteoria. Teoria ei ole syvällinen eikä rikastavakaan. Yllä on esitetty kaikki perusteet, jotka mielestäni toimivat hyvinä perusteluina sille, että Naturalistinen teoria ei ole merkittävä filosofinen moraaliteoria.