Blogin viimeinen julkaisu

Etiikalla tarkoitetaan tutkimusalaa, joka tutkii moraalia ja siihen liittyviä kysymyksiä. Tehtävänannon toisessa tehtävässä kysyttiin aitojen etiikan auktoriteettien olemassaolosta. Monesti tiettyjen kulttuurien tai kansojen johtajat (esim. maan presidentti, uskonnon johtaja/arvostettu ja tunnettu ihminen) antavat ihmisille neuvoja kuinka tulisi elää, ja ennen kaikkea moraalisissa kysymyksissä näitä tärkeinä pidettyjä ihmisiä kuullaan. Kuitenkin monilla tavoin voidaan perustella eettisten auktoriteettien olevan olemattomia.
 
 Moraalin auktoriteettiin perustumista voidaan kyseenalaistaa Aristoteleen hyve-etiikalla, jonka mukaan hyveiden kehittäminen ja niiden omaksuminen on oikea tapa elää. Hyveiden hallitseminen vaatii kokemusta ja jatkuvaa reflektoivaa harjoittelemista. Hyveellisen käytöksen matkiminen ei osoita ihmisen omaavan kyseistä hyvettä, mutta hyve-etiikan mukaan hyveet omaksutaan kuitenkin jäljittelemällä hyveellistä toimintaa. Tämä saattaa näyttää siltä, että teoria ei kyseenalaista auktoriteettiin perustuvaa moraalia. Auktoriteetti kertoo miten tulee toimia, jonka jälkeen auktoriteetin kertomusta, eli käytännössä hyvettä, ruvetaan jäljittelemään. Tällöin moraali ei kuitenkaan perustu auktoriteettiin, sillä moraalinen hyve saavutetaan jäljittelemällä hyveellistä toimintaa, jolloin moraali perustuu jäljittelyyn eikä auktoriteettiin. Hyve ei voi perustua auktoriteettiin myöskään siksi, että hyveiden hallitseminen vaatii kokemusta ja jatkuvaa reflektoivaa harjoittelemista, eikä auktoriteetin sana tuo kokemusta tai jatkuvaa reflektoivaa harjoittelemista, jolloin se ei auta ihmistä hallitsemaan hyvettä. Hyveet eivät ole vaikeasti tajuttavia asioita, niiden tarkoitus on saada ihmiselämä kukoistamaan, jolloin ne ovat tajuttavissa ilman minkäännäköistä auktoriteettia.

 Seurausetiikan mukaan teon moraalinen arvo määräytyy sen ennakoitavissa olevien, ennakoitujen, tai aiottujen seurausten mukaan. Seurausetiikan mukaan keinot ja keinojen seuraukset on otettava huomioon seurauksina, jolloin "tarkoitus pyhittää keinot" ei päde. Seurausetiikka kyseenalaistaa moraalisen auktoriteetin, sillä auktoriteetin sanaa ainoastaan matkitaan, eikä oteta huomioon teon seuraksia, eikä keinoja/keinojen seurauksia. Seurausetiikan yleisin muoto on utilitarismi, jonka tarkoituksena on hyödyn maksimointi. Utilitarismin on tarkoitus tuottaa hyötyä kaikille niille, joita toiminta koskee, eikä ainoastaan toimijalle. Auktoriteettin sanaan perustuva toiminta voi olla utilitaristisessa mielessä toimivaa: Arvostettu ihminen sanoo neuvon "toimi näin, niin toimit utilitarismin mukaan" jolloin ihminen tottelee neuvoa ja toimii. Tekoa en kuitenkaan pidä moraalisena tekona, sillä sen perustuminen auktoriteettiin altistaa ihmisen tilanteelle missä ihminen ei itse ajattele ollenkaan mielihyvän tuottamista, tai tekoa itsessään. Mikäli ihminen ei tiedä, onko teosta hyötyä vai ei, tai miksi siitä on hyötyä tai ei, teko ei ole utilitarismin periaatteita vastaava teko, vaan teko jonka seurauksia ei ole mietitty eikä itse tekoa edes tajuta: se tehdään ainoastaan tekona, joka toivottavasti (ja auktoriteetin mukaan) sattuu tuottamaan onnellisuutta kaikille. Auktoriteetin utilitarismiin mukaan ottaminen tekisi itse utilitarismista, sekä sen käsityksestä moraalista, satunnaista ja merkityksetöntä.

 Moraalirelativismilla tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan käsitykset moraalista ovat riippuvaisia yksilöistä, yhteisöistä, kulttuureista tai kielestä. Moraalirelativismin mukaan siis objektiivista moraalia ei ole olemassa. Moraalirelativismi pitää kaikkia käsityksiä moraalista oikeina. Tällöin käytännössä ajatellen kaikkia ihmisiä voidaan pitää jonkun sortin eettisinä auktoriteetteina. Ihmiset vain kertoisivat mielipiteitään moraalista, jolloin he levittäisivät käsityksiään, ja relativismin pitäessä kaikkia näkemyksiä oikeina, voitaisiin ihmisiä pitää auktoriteettinä. Kuitenkin jos kaikki ihmiset olisivat auktoriteettejä, auktoriteetti -käsitys muuttuisi ja sen merkitys katoaisi. Moraalirelativismin mukaan siis eettisiä auktoriteettejä ei ole.

 Metaeettinen emotivismi käsittää moraalin ainoastaan tunteiden ilmaisuna. Henkilö tekee oikein silloin kun hän seuraa tunteitaan. Tällöin eettisiä auktoriteettejä ei voisi olla, sillä toinen ihminen/auktoriteetti ei voi kertoa tai tietää toisen ihmisen tunteita. Toinen metaeettinen suuntaus on Nihilismi, jonka mukaan moraalisia arvoja on mahdotonta tietää ja tuntea. Tällöin myöskin auktoriteetin on mahdoton tuntea moraalisia arvoja.

 Naturalistisen moraaliteorian kannalta todellisten eettisten auktoriteettien olemassaolo voi näyttää aluksi mahdolliselta, mutta teorian avulla voidaan kuitenkin kyseenalaistaa auktoriteetit. Naturalistinen moraaliteoria perustuu luontoon, ja sen mukaan ihmisen moraali perustuu ihmisen psyykkiseen rakenteeseen, joka on evoluution myötä kehittynyt. Moraalittomuus on naturalismin mukaan psyykkistä sairautta tai sosiaalinen häiriö. Naturalistisessa moraaliteoriassa voidaan nähdä luonnon olevan auktoriteetti. Tämän vuoksi juuri olenkin koko naturalistisen moraaliteorian hylännyt, lähinnä moraaliteorian rikastavuuden ja syvällisyyden kannalta (kts. edellinen blogi naturalismista). Luonto onkin ehkä ainoa todellinen eettinen auktoriteetti jonka hyväksymiseen päästään edes lähelle, mutta koko naturalistisen teorian merkityksettömyys ja epäpätevyys kumoaa luonnon olevan todellinen eettinen auktoriteetti. Luonto saattaa olla toimiva auktoriteetti muuten, mutta eettisenä auktoriteettinä se ei toimi, juuri sen eettisen merkityksettömyyden ja turhuuden kannalta, jotka johtivat teorian kyseenalaistamisen rikastavuuden ja syvällisyyden kohdalla. 

 Eettisten auktoriteettien kyseenalaistamista voidaan myös perustella muovaamalla oma moraaliteoria, joka perustuu auktoriteettiin, ja kritisoida sitä. Moraaliteorioiden kritisoimiseen voidaan käyttää viittä kriteeriä, joita olen ennenkin käyttänyt, ja joita käytän nytkin. Kriteereitä hyvälle filosofiselle teorialle ovat ymmärrettävyys, ristiriidattomuus, syvällisyys, rikastavuus ja kokonaisvaltaisuus. Erikseen ei ole tarvetta käsitellä jokaista kriteeriä oman moraaliteoriamme, joka perustuu auktoriteettiin, kohdalla, sillä kaikki kriteerit teoriassa kaatuvat samaan syyhyn: Mikäli moraalimme perustuu auktoriteetin sanaan, mihin auktoriteetin sana perustuu? Ymmärrettävä ja ristiriidaton teoria ei ole, sillä emmä voi ymmärtää mihin auktoriteetti itse perustuu. Syvällisyyden ja rikastavuuden voimme kyseenalaistaa sillä, että moraalin perustuminen auktoriteettiin tekee moraalista merkityksetöntä ja turhaa, sillä tarkoitus on ainoastaan totella auktoriteettiä. Kokonaisvaltainen teoria ei ole, koska se jättää huomioimatta oleellisen asian: sen mihin auktoriteetin sana perustuu ja miksi sitä pitäisi totella ja pitää moraalina.

 Ylipäätänsä kaikki moraaliteoriat jotka ajattelevat moraalin olevan objektiivinen, voivat kyseenalaistaa eettiset auktoriteetit yllämainittujen asioiden lisäksi sillä, että auktoriteettiin perustuva moraali olisi opittua, ja se ei olisi aina ollut objektiivinen. Auktoriteetin on jossain vaiheessa (oli se 100 vuotta tai 10000 vuotta sitten, sillä ei ole merkitystä) täytynyt opettaa meitä moraaliin/laittaa moraali sisällemme. Tällöin moraali ei olisi objektiivista, vaan opittua. Kaikki moraaliteoriat jotka taas ajattelevat moraalin olevan subjektiivinen, voi myöskin kyseenalaistaa eettisten auktoriteettien olemassaolon: Mikäli moraali on yksilöstä/yhteisöstä riippuvainen, eikä objektiivinen, ei yhtä oikeaa moraalia ole. Tällöin ei voi myöskään olla minkäännkäöisiä moraalisia auktoriteettejä, sillä kaikkien mielipide moraalista on yhtälailla oikea tai väärä.

 Itse en näe siinä mitään väärää, että maailmassa on "neuvonantajia" jotka ehkä opastavat ihmisiä oikeisiin suuntiin niin moraalissa, kuin kaikessa muussakin. Auktoriteettinä en kuitenkaan näe vastaavanlaisen toiminnan olevan, sillä vaikka kuinka meillä olisi opettajia, neuvonantajia, johtajia ja arvostettuja yksilöitä, ajattelutapamme ja tekomme perustuu meidän oman itsemme tulemaan tulokseen ajattelussa, jolloin tekomme perustuu meihin itseemme, eikä auktoriteettiin.
Joskus ehkä luulemme tarvitsevamme siemenillemme kylväjän, mutta todellisuudessa itse kasvatamme omat kukkamme.

Naturalismi

Naturalistinen moraaliteoria perustuu luontoon, ja sen mukaan ihmisen moraali perustuu ihmisen psyykkiseen rakenteeseen, joka on evoluution myötä kehittynyt. Moraalittomuus on naturalismin mukaan psyykkistä sairautta tai sosiaalinen häiriö. Tässä blogissa arvioin naturalismia moraaliteoriana viidellä kriteerillä.

Teoria on mielestäni monin paikoin helposti ymmärrettävissä. Kaikki ihmiset ovat päivittäisessä tekemisessä luonnon kanssa jossain määrin. Ihmiset tietävät ihmiskehon toiminnan olevan osa luontoa, joten myöskin moraalin tuleminen luonnosta ei voi olla mielestäni vaikeasti ymmärrettävää. Ainoastaan teorian ristiriitaisuuden puolesta teoria voi olle epäymmärrettävä.

Teorian mukaan moraalia vastaan toimiminen on luontoa vastaan toimimista, ja moraalittomuus on psyykkistä saurautta. Miten kuitenkaan toiminta, jonka suorittaa ihminen joka on lähtöisin luonnosta, ja kehittynyt evoluution mukana, voi olla luontoa vastaan toimimista? Naturalistiselta pohjalta ajatellessa, tullaan helposti tulokseen että kaikki olemassaoleva on luonnollista ja osa luontoa, sillä asia joka on olemassa, ei voi olla luonnoton. Tällöin mikään asia, mistä puhumme ei voi olla olematonta eli luonnotonta. Tyhjä/tyhjiö ei ole olematonta ja luonnotonta, sillä meillä on käsitys tyhjästä/tyhjiöstä, jolloin meille on olemassa jokin asia tai paikka nimeltä tyhjä/tyhjiö. Näillä aatteilla voidaan myös kyseenalaistaa naturalismin mukainen psyykkinen sairaus ja luontoa vastaan toimiminen. Olemassaoleva toiminta ei voi olla luonnotonta tai luontoa vastaan toimimista, sillä se on täysin luonnollista toimintaa, ajatellen siis että kaikki olemassaoleva on luonnollista.

Teorian mukaan hyvät teot nousevat ihmisten tarpeiden pohjalta. Teot edistävät elämää ja tyydyttävät tarpeita. Ristiriitoja ei naturalismin mukaan synny, jos ihminen ottaa rationaalisessa harkinnassa huomioon sen, että muita ihmisiä on myös olemassa, joilla on myös tarpeita. Naturalismi ei kuitenkaan tee selväksi, että kuinka paljon ihminen puoltaa omaa etuaan harkinnassa. Naturalismin mukaan siis ihminen luonnostaan harkitsee muiden etua, mutta omien etujen puoltaminen suhteessa muiden etuihin ei ole normi, joten muiden huomioonottaminen on kyseenalaista. Onko se todellista huomioonottamista, jos hyvä teko tehdään pelkästään oman edun saavuttamiseksi? Naturalismin mukaan eri yhteisöissä voivat olla hieman toisistaan poikkeavat moraalit, mutta niillä on myös paljon samojakin piireitä. Moraalin alkuperä taas perustuu ihmisten tiettyihin biologisiin ja sosialisiin tarpeisiin. Kuitenkaan naturalismi ei tee selväksi biologisten ja sosialististen tarpeiden keskenäistä suhdetta. Kummat tarpeet painavat enemmän tilanteissa joissai on sekä biologisia, että sosialisia tarpeita? Naturalismi ei myöskään tuo esille yhteisöiden sisällä olevien yksilöiden moraalinäkemyksien eroja, jolloin erot eivät voi johtua elinympäristöstä tai ympäröivistä ihmisistä (mille todennäköisesti miete "eri yhteisöissä voi olla erilaisia moraalinäkemyksiä" perustuu.)

Teorian syvällisyyttä voidaan kyseenalaistaa sillä perustein, että Naturalismin mukaan moraalin tarkoitus on tarpeitamme tyydyttämällä edistää elämää. Esimerkiksi antaa ruokaa köyhälle, jolla ei olisi itse varaa ruokaan, jolloin kuolisi ilman annettavaa ruokaa. Tällöin moraali itsessään olisi pinnallisempaa, turhempaa ja satunnaista, sillä se olisi vain pieni osa yhtä kokonaisuutta, ja toimii perusteinaan pelkästään elämän edistäminen. Moraali itse on sivuseikka, ja luonto on se tärkein asia. Tässä tilanteessa luonto voisi korvata moraalin jollain toisella asialla, mikä edisää elämää. Esimerkiksi kehittäisi ihmisiä evoluution mukana tiettyyn suuntaan, että ihminen saisi välttämättömät tarpeet (ruoka, juoma) tyydytettyä, mutta jättäisi ahneuden, toisten tappamisen ja vihan vähemmälle. Tällöin edelleen luonto toimisi, ja luonnolla olisi "välikäsi" joka edistäisi elämää, mutta moraalia ei tarvittaisi. Se, että moraalia ei tarvita, mutta se on silti olemassa, tekee moraalista satunnaista ja turhaa. Näillä perusteilla voidaan myös teorian rikastavuutta kyseenailaistaa. Eihän Naturalistinen moraaliteoria voi olla rikastavaa, jos moraali on itsessään tarpeeton ja turha.

Naturalistisesta teoriasta voidaan kuitenkin löytää puolia, jotka aluksi voivat näyttää rikastavilta. Naturalismin mukaan olemme osa yhtä isoa kokonaisuutta (luontoa) ja luonto toimisi kaiken keskipisteenä. Se tuo taas itse luonnosta todella mahtavan ja ison kuvan ihmisten keskuuteen, jota voisi ajatella ihmisten elämän rikastuttamisena. Kuitenkaan tämä ei voi oikeasti rikastuttaa ihmisten käsityksiä, sillä enemmän ajateltuaan, he tajuaisivat Naturalistisen moraaliteorian pitävän moraalia turhana ja tarpeettomana (perusteltu 6 riviä ylempänä).

Viimeinen kriteereistä, joita käytän, on kokonaisvaltaisuus. Naturalistinen moraaliteoria mielestäni on muutoin kokonaisvaltainen, mutta se jättää yhden mielestäni oleellisen asian huomioimatta. Hyvät teot perusteellaan teorian mukaan sillä, että ihminen ottaa rationaalisessa harkinnassa huomioon sen, että muita ihmisiä on myös olemassa. Ihmisen oman edun puoltamiseen kuitenkaan Naturalismi ei ota kantaa ollenkaan.

Naturalismi on mielestäni liian ristiriitainen ollakseen hyvä moraaliteoria. Teoria ei ole syvällinen eikä rikastavakaan. Yllä on esitetty kaikki perusteet, jotka mielestäni toimivat hyvinä perusteluina sille, että Naturalistinen teoria ei ole merkittävä filosofinen moraaliteoria.

Orjamoraalin arvot nykymaailmassa

Orjamoraali on pitänyt hyvänä anteeksiantavaisuutta, tottelevaisuutta, kuuliaisuutta ja nöyryyttä. Nykymaailmassa arvostetaan samoja asioita, mutta miksi?

Maailma nähdään yhtenä isona yhteiskuntana, joka jakautuu valtioihin. Kaikki koostuu pienistä yksilöistä, mutta yksilöiden on otettava toiset huomioon. Monen valtion ja lähes koko yhteiskunnan perustana on pidetty demokratiaa joka perustuu tasa-arvoon. Näin ajatellen jokaisen yksilön ongelmat kasautuvat koko valtion ongelmiksi, jonka jälkeen koko yhteiskunnan ongelmiksi. Ongelmia ei siis saa tarkoituksella tuottaa toiselle ihmiselle, sillä se päätyy ennen pitkää omaksi ongelmaksi.

Nyky-yhteiskunnassa arvostetaan siis niitä asioita, joita orjamoraali on pitänyt hyvänä. Kosto tulisi tuottamaan mielipahaa, joka voisi johtaa ongelmiin ja kehittyä koko yhteiskunnan ongelmaksi. Kuitenkaan näin yksinkertaisesti ei ole syytä ajatella, sillä kostamisestakin voidaan olla montaa mieltä. Sanotaan esimerkkinä, että Erkki ja Jukka ajavat formula kilpailuissa, joita edellisenä iltana Erkki pahoinpitelee Jukan voittaakseen kilpailussa. Jukka joutuu jättämään kilpailun väliin. Jukka voisi kostaa pahoinpitelyn toivuttuaan tapauksesta lyömällä Erkkiä, mutta Jukka päättää jättää Erkin lyömisen väliin, valmistautuu seuraavan vuoden formulakisoihin kovasti ja seuraavana vuonna voittaa Erkin rehdisti. Jukan voittoa voidaan pitää kostona Erkille, sillä Erkki on halunnut voittaa kilpailun. Onko Jukan tekemä ratkaisu nyky-yhteiskunnan ajattelutavalla kostoa, vaiko siitä pidättäytymistä? Olisiko Jukan todellisen orjamoraalin mukaan täytynyt poistua kokonaan Erkin elämästä, ettei vastaavilla teoilla saa aiheutettua kostoa Erkille?

Kosto ja siitä pidättäytyminen on nyky-yhteiskunnassa, jossa ongelmat kohdistuvat helposti omalle kohdalle, erilaista kuin vanhan orjamoraalin aikaan. Onko paras kosto ulkoisesta kostosta pidättäytyminen? Esimerkki: Julia puhuu pahaa Roosan selän takana, jonka kuultuaan Roosa suuttuu Julialle. Hän haluaisi kostaa ja hetken miettii aloittavansa puhumaan pahaa Julian selän takana. Hän kuitenkin tulee siihen tulokseen, että ei rupea puhumaan pahaa Julian selän takana. Tällöin hän ei tuo yhteiskuntaan/maailmaan huonoa ilmapiiriä, ja tapoja, jotka leviäisivät ja voisivat kasautua koko yhteiskunnan ongelmiksi, vaan hän antaa asian olla, jolloin hänen ei tarvitse kokea ongelman kasautumista yhteiskunnassa. Mikäli ongelmaa ei ole yhteiskunnassa, se ei ole kenelläkään ihmiselläkään, ja kun Roosa ei ole laittanut "ongelmaa" leviämään hän ei ole kärsinyt siitä itsekään enään yhteiskunnan mukana. Roosan tekoa, jolla hänen ei ole tarvinnut kohdata ongelmaa enään yhteiskunnan yksilönä, voidaan ajatella kostona Julialle.

Nyky-yhteiskunnassa siis arvostamme orjamoraalin hyveitä, mutta emme arvosta niitä samasta syystä kuin orjamoraali: kateudesta. Kostosta pidättäytyminen ja nöyryys saattavat pitää yhteiskunnan pystyssä, ja yhteiset ongelmat vähissä, jolloin koko kostosta pidättäytyminen on oma etumme.

Rationalistinen tappo

"Hovi: Riihimäen ABC-tappo oli Bandidos-jengin hyökkäys." (Ilta-Sanomat 13.05.2009)





Teot jossa puukot heiluvat ja aseet ampuvat, eivät johdu psyykkisistä häiriöistä. Eivät ihmiset myöskään tapa toisiaan, koska he eivät tajua sen olevan väärin. Teot johtuvat oman edun tavoittelemisesta. Ylläolevassa uutisessa neljä luotiliivein varustautunutta miestä, olivat vaurautuneet väkivaltaan painostusluonteisessa tilanteessa. Pelkästään tämä kertoo ylläolevan uutisen tekijöiden olleen hyvin tietoisia, mitä tulee tapahtumaan. Heillä oli ollut aikaa miettiä tekoansa ja sitä, kuinka suuren hyödyn he saavat teon tekemisestä. Uutisessa mainittiin, että tapon suorittanut henkilö ylennettiin moottoripyöräily jengin viralliseksi jäseneksi. Mikäli mies tiesi tämän, hän tiesi saavansa hyötyä (ainakin itse näkee tämän hyötynä) tilanteesta. Vaikka hän ei olisi ollut tietoinen ylennyksestä, pelkätsään painostustilanteessa (uutisesta päätellen tappaja painosti tapettua kertomaan jotain) yritti tappaja saada uhrin puhumaan, jolloin kivun tuotolla olisi tarkoitus: saada kidutettava puhumaan.

Myös itsepuolustus tilanteissa, joissa itseänsä puolustava tappaa kimppuun käyneen, henkilö on tiennyt jäävänsä itse elävien kirjoihin, mikäli onnistuu tappamaan hyökkääjän. Näin omaa etua ajatellen moraali on sivuutettu. Ylipäätänsä lähes kaikki teot mietitään teosta saavan hyödyn mukaan. Taposta tuomittu laitetaan vankilaan, sillä hän on tehnyt pahaa yhteiskunnalle, ja oletetaan että hän tulisi tekemään vielä lisää jossei häntä laitettaisi vankilaan. Syytöntä, puhdasta ja kilttiä ihmistä, joka ei ole tehnyt mitään lain vastaista, eikä mitään pahaa, ei laiteta vankilaan, sillä vankilassa on huonot oltavat, ja ihmisen laittaminen vankilaan on itsessään jo huono/paha teko. Kun presidentinvaaleissa valitaan presidenttiä, mietitään kenestä saadaan eniten hyötyä presidentin virassa. Vaikka presidentinvaaleissa ei ole ollenkaan huonoa tuottavaa puolta, niin todistaa tämä sen että todella monet teot mietitään teosta saatavan hyödyn mukaan. Kun kauppias laittaa hinnan myyntituotteilleen, hän miettii sopivan hinnan hyödyn perusteella: Jos hän laittaa liian alhaisen hinnan, hän ei saa rahaa tarpeeksi, vaikka tuotetta ostetaan paljon alhaisen hinnan vuoksi. Jos kauppias taas laittaa korkean hinnan, kukaan ei osta tuotetta. Kauppias valitsee hinnan siltä väliltä, että hänen tuottavuus pysyy maksimissaan, eli saa eniten hyötyä. Lähes kaikki teot siis tavoittelevat hyötyä.

Nyky-yhteiskunta rakentuu niin, että lakeja noudatetaan. Jos lakeja rikkoo, niin rikkojaa rangaistaan. Rangaistuksen määrään vaikuttaa rationalistinen teoria, oman edun tavoittelemisesta. Oikeudessa tiedetään, että murhaaja on tavoitellut omaa etuaan, jolloin hänelle annetaan senmukainen rangaistus. Sen näkee siitä, että kaikkialla maailmassa, missä on toimiva oikeusjärjestelmä, rangaistuksia annetaan. Mikäli ajateltaisiin naturalismin pohjalta, voisi tappaja sanoa oikeudessa: "Tekoni johtui sairaudesta, en voinut sille mitään". Tuomittajaa voitaisiin sääliä ja jopa päästää rangaistuksesta. Mikäli relativistinen teoria moraalista olisi oikeuslaitoksen käytössä, ei tekijälle voisi edes antaa mitään rangaistusta! Relativistisen teorian mukaan hän ei ole tehnyt mitään väärää tappaessaan, joten häntä ei voida edes tuomita.

Ainoa mahdollinen teoria siis on Rationalistinen teoria. Siinä teon tekijä joutuu oikeasti kohtaamaan itse tekonsa, sillä hän on sen itse harkiten päättänyt tehdä. Tekijä saa rangaistuksen teosta. Kaikkien muiden moraaliteorioiden perusteella voitaisiin ajatella, että teon tekijä ei ole käytännössä itse tekoa tehnyt, tai nähnyt tekoa vääräksi, joten ei voida antaa rangaistusta. Pelkässä normaalissa elämässä annamme pieniä "rangaistuksia" toisille teoista, joissa he ovat sivuuttaneet moraalin ja tehneet oman etunsa nähden teon. Jos joku valehtelee sinulle (valehtelun on huono teko, sillä se johtaa ihmisiä harhaan) ja saa näin omaa etuaan, jonka saat myöhemmin selville, saatat pitää puhelakon, tai huuta hänelle. Huutaminen tai puhelakko on pieni rangaistus. Rangaistusta ei anneta, jos nähdään, että rankaistava ei ole tehnyt mitään väärää, tai ei voinut asialle mitään.

Tuleeko moraalin piiri muuttumaan ?

Moraalin piiri on muuttunut, ja muuttuu kokoajan. Sitä, laajeneeko vai supistuuko se, ei voida varmasti vielä sanoa. Moraalia voidaan ajatella moraalisena velvollisuudentuntona, sillä velvollisuuden tunne on syy miksi niinsanotusti "omatunto kolkuttaa", jos jättää asian, mikä jälkeenpäin tuntuu velvolliselta, tekemättä. Moraalin piirillä tarkoitetaan moraalisen velvollisuudentunnon laajuutta. Moraalinen velvollisuudentunne on
voimakkaampi, mitä läheisemmäksi koet toisen ihmisen itsellesi.

Ihmiset ovat aina olleet laumaeläimiä, mutta nykymaailmassa ja viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikana ihmisten laumat ovat perustuneet enemmän heimoihin, kuin koko ihmisrotuun. Patriotismi on saavuttanut suosiota, joka on johtanut lievään ja paikoin myös vahvaan kritiikkiin eri maan kansalaisista. Tällä hetkellä kuitenkin patriotismia on vähemmän kuin koskaan sadan vuoden aikana. Euroopan Unioni on yhdistänyt lähes kaikki maat Euroopasta yhdeksi kasaksi. Tämä ei kuitenkaan mielestäni vaikuta mitenkään moraalin piirin laajenemiseen, sillä edelleenkin erotellaan ihmisiä, vaikka oltaisiin samassa Euroopan Unionissa. Pelkästään asuinpaikan perusteella kotimaassani saan kuulla syrjintää. Patriotismin väheneminen ei siis todellakaan tuo muiden EU maiden kansalaisia läheisemmäksi meille. Velvollisuuden tunne voi silti olla muuttumassa, sillä velvollisuudentunteen ja läheisyyden suhde voi olla erilainen. Esimerkiksi me voimme tuntea yhtä vähän läheisyyttä samanmaalaista tuntematonta kohtaan (kansalaisuus vaikuttaa tässä, sillä tuntematon henkilö, joka on samanmaailainen kuin sinä, tuntuu läheisemmältä kuin ulkomaalainen tuntematon.) kuin ennenkin, mutta velvollisuudentunne on silti muuttunut. Eli pelkästään se, että läheisyys ei ole muuttunut muunmaalaisia kohtaan, ei todista etteikö moraalin piiri olisi kasvanut.

Sille, että moraalin piiri olisi kasvanut viimeisten vuosien aikana, ja se tulisi kasvamaan tulevaisuudessa, löytyy hyviä perusteluita. Muutama vuosituhat sitten emme tienneet ihmisten olemassaolosta muilla mantereilla, tai pitkällä meistä. Ihmisen elinympäristöön kuului ainoastaan oma heimo, jolloin ihmiset eivät voineet tuntea moraalista velvollisuudentunnetta niitä kohtaan, jotka eivät olleet omaa heimoa, sillä he eivät tienneet toisten heimojen olemassaolosta. Heille muita heimoja ei ollutkaan. Nykyään kuitenkin kaikki tietävät Afrikassa olevan nälänhätää ja Lähi-idässä olevan sotaa. Vaikka kaikki ihmiset eivät lähetäkään Afrikkaan rahaa köyhille, eikä kritisoi Lähi-idän sotia, ihmiset silti tuntevat moraalista velvollisuutta toisia kohtaan, pelkästään ajattelemalla tilannetta. Monet ovat ajautuneet ajattelemaan, että asialle ei voi tehdä mitään mikä edesauttaisi tilanteen parantumista. Se ei tarkoita sitä, että he eivät lähetä rahaa sinne sen takia etteivät he välittäisi, vaan sitä, että he näkevät tilanteen niin toivottomana ettei auttaminen auta.

Väestönmäärä on kasvussa kokoajan, mikä tarkoittaa myös sitä että väestönkasvun mukana köyhien, ja huonompiosaisten määrä myös kasvaa. Elämme yhteiskunnassa, joka suosii rikkaita ja syrjii köyhiä, joka lisää maailmaan vielä lisää vähäosaisempia. Tällöin meillä on enemmän väkeä, kenellä on asiat huonosti, ja ketä me joko autamme tai ainoastaan ajattelemme, mikä taas lisää velvollisuudentunteen kasvua. On vielä myös monia jotka ovat täysin valmiita auttamaan tilanteeseen, vaikka se on menossa huonompaan suuntaan. Moraalinen velvollisuudentunne siis kasvaa kokoajan asioiden laidan muuttuessa huonompaan suuntaan, kun ajatteleminen kasvaa asioiden huononemisen myötä.

On myös täysin mahdollista ja ehkä todennäköistäkin, että tilanne ylikuormittuu. Jo nyt on niin paljon mietittävää, että monet ihmiset vain poistavat huono-osaisten ajattelemisen ja keskittyvät omiin asioihin, jotka ovat hyvin. Tällöin moraalin piiri supistuisi kokoajan, ja ajaisi meidät lumipallo -efektiin: Ihmiset lopettaisivat välittämisen, jolloin tilannetta ei autettaisi. Tilanne huononisi jolloin edelleen välittäminen vähenisi ja vähenisi, sillä on niin paljon ajateltavaa jo ylikuormittuneesta tilanteesta, että ajattelua ei haluta edes suorittaa. Samalla myös kaikessa muissa tilanteessa, kuin Afrikan tilanteessa, velvollisuudentunne vähenisi. Enään kun ei ajateltaisi Afrikan köyhiä, ei tarvitsisi myös välittää, tai tuntea sääliä kadulla jalkansa murtanutta lasta.

Todennäköisesti siis kaikki ajatteleminen huonompi osaisia kohtaan jo auttaa maailmaa: se kasvattaa maailman moraali piiriä. Uskon että moraalin piiri tulee kasvamaan, sillä nykyään osataan nähdä myös muiden edun ajatteleminen ja auttaminen, oli sitten autettava minkämaalainen hyvänsä, omana etuna, ja kaikkien yhteisenä hyvänä. Tällöin moraalinen velvollisuudentunne kasvaa.

Mooses teorian merkittävyys filosofisella tasolla.

Moraalin on kerrottu saaneen alkunsa Siinai vuorella, jolloin Mooses vastaanotti jumalalta kymmenen käskyä. Filosofisen teorian kriteereitä noudattaen, ja niiltä kannoilta teorian katsominen, avaa meille eri näkökulmia teoriasta.

Kun katsellaan teoriaa ymmärrettävyyden kannalta, avautuu monia eri näkökulmia. Ymmärrettävyyden mukaan teoriahan ei ole mahdollinen ainakaan ihmiselle joka ei usko Jumalaan tai mihinkään yliluonnolliseen. Silti hän pystyy kuvittelemaan tilanteen, johon Mooses on kuvattu. Kuka tahansa osaa kuvitella salamat, tuulimyräkän ja kivitaulun johon iskeytyy kymmenen käskyä, vaikka ei uskoisi niin tapahtuneen. Niille ihmisille, jotka uskovat Jumalaan, teoria on täysin ymmärrettävä - uskovathan he jo asiaan mitä ei ole todistettu olevan ja uskoo tunteisiinsa. Ymmärrettävyydellä ei saada teoriaan yhtä totuutta, sillä pelkästä ymmärtämisestä ollaan jo eri mieltä. Jotkut saattavat ymmärrätää tapahtuman, vaikka eivät usko sitä todeksi. Joidenkin mielestä tapahtuma ei ole ymmärrettävä, vaikka sen pystyy kuvittelemaan, mutta ei vain usko siihen. Jumalaan uskovat todennäköisesti ymmärtävät ja uskovat tapahtuneeseen.

Toinen filosofinen kriteeri on ristiriidattomuus. Ennen kuin lähdemme tarkastelemaan teorian ristiriitoja, pitää meidän kysyä itseltämme, onko moraali objektiivista? Jos ihminen pitää moraalia objektiivisena, hän voi hylätä koko Mooses teorian. Mooses teorian mukaan Jumala "iski" kymmenen käskyä tauluun. Moraali ei voi olla objektiivista, joka on sisällämme automaattisesti, jos se perustuu auktoriteettiin (jumala) ja johonkin, mikä ei ole aina ollut sisällämme. Jos ihminen kuitenkin ajattelee moraalin olevan subjektiivinen on tulos hieman erilainen. Jumala iski kymmenen käskyä tauluun, ja Mooses lähti levittämään Jumalan sanaa. Tällöin moraali olisi opittua, ja se on vain siirtynyt sukupolvelta toiselle ja kehittynyt tähän mennessä lähes itsestäänselväksi kaikille. Mutta voidaanko moraalia pitää moraalina jos se on opittua, eikä sisällämme automaattisesti toimivaa?  Moraali perustuisi psykologiseen ehdollistumiseen ja oppimiseen. Tästä taas voidaan olla montaa mieltä, että onko moraali totta, jos se on vain opittua.

Mooses teorian syvällisyys on ehkä yksinkertaisin kriteeri kaikista kriteereistä. Koko teoriassa, sekä annetuissa käskyissä, on selkeää syvällisyyttä. Käskyt ovat keskeisiä moraalin kannalta. Syvällisyyden perusteella teoriaa ei voida mielestäni hylätä.

Teoriaa katsellessa neljännen kriteerin, rikastavuuden, perusteella saadaan taas melko yksinkertainen vastaus. Teoria rikastaa siihen uskovan käsitystä moraalista selkeästi. Moraali olisi syntynyt yliluonnollisessa tapahtumassa, jolloin moraali itsessään olisi jo jotain suurta, yliluonnollista. Se antaisi ehkä meille syyn elää sovussa ja rauhassa toisien kanssa, joka olisi varsinainen rikkaus nyky-yhteiskunnassa.

Tärkeä kriteeri hyvälle filosofiselle teorialle on kokonaisvaltaisuus. Teoriassa ei puhuttu kertaakaan syistä. Miksi Jumala on antanut kymmenen käskyä noudatettavaksi maanpäälle, ja miksi Mooses on juuri Siinain vuorilla saanut ne. Jumalaan uskovat voisivat miettiä, että miksi Jumala on joutunut lähettämään kymmenen käskyä maanpäälle, monta tuhatta vuotta myöhemmin kuin Jumala loi maan. Menikö jotain pieleen kun moraali ei istuutunut luomiskerralla ihmiselle, vaan se piti istuttaa myöhemmin ihmisille ? Moraali teorioita on pidetty epäuskottavina, jos käskyille, tai moraalille ei ole ollut perusteluja. Kymmenelle käskylle ei ollut minkäänlaisia perusteluja Jumalalta.

Moraali ei saisi perustua auktoriteettiin, ja tässä teoriassa se perustuu. Mutta perustuuko kaikki tieto ja säännöt auktoriteettiin ? Jos kymmenen käskyä olisi perusteltu kivitaulussa, mihin perustelut perustuisivat? Entäs mihin perustelujen perustelut perustuisivat? Syvemmälle mentäessä, huomaamme ehkä että kaikki perustuvat johonkin auktoriteettiin. Onko tällä väliä, että kaikki perustuu ehkä johonkin auktoritteetiin? Sen kannalta kaikki voivat itse ajatella, onko Mooses teoria uskottava kokonaisvaltaisesti.

Jokaikisen kriteerin kohdalla voidaan olla montaa mieltä, ja ihminen voi joko hylätä tai hyväksyä Mooses teorian moraalista.

Blogin aloittaminen.

Aloitin kirjoittamaan Blogia joka käsittelee ajatuksiani Etiikasta. Asiat joita kommentoin ja pohdin, ovat Filosofian toisella kurssilla annettuja - tai ainakin liittyvät Etiikkaan, joka on kurssin aihe. Tulevien viikkojen ajan kerään ajatukseni tälle sivulle. Tervetuloa!